Tämä on jo kolmas kerta. Haistan ja pelkään pahinta jo ennenkuin se tapahtuu. Ja taas minulle. Lihapiirakka.
Nainen istuu minua vastapäätä, puuhastelee itsensä, reppunsa ja paperipussinsa penkkiin. Tuoksu (lue haju, kuvottava haju) kertoo, että kohta se syö. Se kaivaa paperipussista haisevan lihapiirakan ja haukkaa. Niin ison palan, ettei se kerralla mahdu suuhun, vaan pursuaa poskille ja osa piirakan ihraisesta sisuksesta naisen virttyneelle villapaidalle. Se haukkaa uudelleen, kaivaa samalla toisella kädellä kassia ja etsii puhelintaan. Se näppäilee pikavalinnan, haukkaa rasvaisin huulin piirakkaa ja odottaa. Kukaan ei vastaa.
Nyt se on tunkenut viimeisen palan piirakasta suuhunsa, ruttaa paperipussin palloksi ja työntää sen kassiinsa. Sitten se vielä piirakkaa mässyttäen alkaa (tiedän jo etukäteen mitä) riisua saappaita jalastaan. Se puhisee ja saa kuin saakin ensin toisen (yökkään salaa) ja sitten toisen saappaan irti, ja alta paljastuu kaksi pässinpökkimästä 60-luvulla neulottua sukkaa, joita on parsittu keltaisella akryylilangalla moneen kertaan. Siinä kuitenkaan kokonaan onnistumatta. Tiedän että naisella on jalkasieni.
Olen suvaitsevainen ihminen. Luulen niin. Mutta tässä hetkessä minusta irtoaa ilmaan nipottaja, toista ihmistä kunnioittamaton, säälimätön nousukas. Minusta kasvaa epäinhimillinen konservatiivi, jonka sääret on sirosti vierekkäin, kaula pystyssä, tukka hyvin ja kotiasiat kunnossa. Olen yhtäkkiä yläluokkaa, joka arvioi huolella trimmattujen kulmakarvojen alta kansalaisyhteiskunnan rappiotilaa. Olen bakteerikammoinen spesialisti, joka havaitsee ilmassa leijuvat epäpuhtaudet ja kantaa laukussaan desinfiointinesteitä. Nyt spesialisti kääntää katseensa ulos, ja päätää pohtia, miten tuleviin eduskuntavaaleihin tulisi valmistautua: kannanotot, keskustelutilaisuudet, viestintä, työryhmien tapaamiset ja puheenvuorot.
Nainen röyhtäisee ja huokailee, vaihtaa jalkojen asentoa, löytää repustaan 2,5 desilitran maidon ja juo. Kaivaa ilmaisjakelulehden ja etsii sarjakuvat. Suupielistä valuu valkea neste pieninä puroina ryppyvakoja pitkin. Pisara vihreille verryttelyhousuille, vähän toiseen saappaaseen. Onneksi se on kumisaapas. Kestää vesipesun.